HUOM! Kino Engelin erikoisnäytökset.
Verinen vasara. Palava valokuva nuoresta tytöstä. Peitetty palohälytin. Raskaasti hengittävä miehen pää muovipussissa.
Vaatii rahkeita kutsua elokuvaa 2010-luvun Taksikuskiksi, mutta skottiohjaaja Lynne Ramsayn kylmäävän mestariteoksen kohdalla se tuntuu jopa vähättelyltä. Tämä palkkamurhaajan muotokuva iskee kanveesiin voimalla, jota tulevat vuosikausia ihastelemaan niin kovaksikeitetyn toiminnan kuin arthouse-elokuvankin ystävät.
Tiivis, vähäeleinen ja brutaali raina kertoo traumojen riivaamasta ja pillereitä popsivasta ex-sotilas Joesta (Joaquin Phoenix), joka pelastaa työkseen teinityttöjä pedofiilien ringeiltä. Vähäpuheinen ja väkivaltainen mies saa tehtäväkseen pelastaa newyorkilaisen senaattorin tyttären bordellista. Pian kuitenkin selviää, että tässä keikassa on paljon suuremmat panokset. Ovelle alkaa saapua kolkuttelijoita ja ruumisluku paisuu kuin pullataikina.
You Were Never Really Here on yhtä aikaa intiimi ja räiskyvä. Sen kaikki osa-alueet ovat onnistuneet erinomaisesti. Mitään ei selitellä liikaa, hiljaisen päähenkilön tuska näkyy pelottavan hyvin Phoenixin vähäeleisessä roolisuorituksessa, joka on yksi näyttelijän uran hienoimmista. Radiohead-mies Jonny Greenwoodin neuroottinen neo noir -soundtrack on viimeinen naula jo ennestään tiiviisti pakattuun arkkuun.
Ramsay jatkaa taiteellisesti kunnianhimoisten genre-elokuvien viimeaikaista renessanssia esimerkillisellä tavalla. Kiitoksena hyvin tehdystä iskusta yleisön mieliin ja sydämiin You Were Never Really Here voitti Cannesin festivaalilla ainoana elokuvana kaksi palkintoa: parhaan käsikirjoituksen sekä parhaan miespääosan.
Tekstilähde: Janne Sundqvist / Night Visions International Film Festival
