HUOM! VAIN ERIKOISNÄYTÖKSET

Gaspar Noén viides pitkä elokuva on sitä sataprosenttista hyperelokuvallisuutta, jota ohjaajalta on lupa odottaa. Noén aiemmista teoksista se muistuttaa eniten Irreversibleä: kerronta on kokeellista ja juoni mikroskooppisen tiivis. Yhtä kuvaa lukuun ottamatta Climax tapahtuu kokonaan yhden katon alla.

“Perustuu 1990-luvun tositapahtumiin”, julistavat alkutekstit. Joukko urbaanin tanssin harrastajia (esillä etenkin Atomic Blonde– ja Star Trek Beyond -tähti Sofia Boutella) on kokoontunut harjoittelemaan syrjäiseen rakennukseen. On ilta ja rennompien bileiden aika. DJ aloittaa settinsä ja tanssijat esittelevät tyylejään, kun Cerronen vuoden 1979 diskohitti Supernature soi. Kamera on kehojen rytmissä mukana. Booli tarjoillaan. Estot väistyvät, tanssi jatkuu. Joku on huumannut vieraat.

Climax ei ole trilleri, jossa yritetään ratkoa painajaismaiseksi äityvää tilannetta. Noé näyttää, miten ihmisten kommunikaatio ja oleminen peruuttamattomasti muuttuu eläimelliseksi, panseksuaaliseksi ja väkivaltaiseksi miasmaksi. Giorgio Moroderit, Thomas Bangalterit ja Aphex Twinit soivat yhteenmiksattuina, sillä DJ jatkaa viimeiseen asti, kunnes ihmiset ovat sykkivää lihamassaa. Climax on hypnoottinen elokuva sivilisaation romahduksesta.